Kuvailin kerran eräässä harjoituksessa työpaikkaani sanalla koti. Valitsin ilmeisesti väärän sanan, koska mielensäpahoittaneita löytyi sen jälkeen sekä kotoa että koulusta. En osannut pukea sanoiksi sitä, miltä minusta tuntui olla töissä koulussa.
Olen miettinyt paljon sanoja ja sanoittamista nyt, kun kirjoitamme koulumme opetussuunnitelmaa. Tähän perustavaa laatua olevaan asiakirjaan meidän pitäisi nyt pystyä kertomaan mitä me teemme, miten sen teemme ja miksi. Olemme tietenkin saaneet lait, asetukset ja ohjeistusta ylempää, mutta mitä meidän koulun sisällä todella tapahtuu, sen voivat tietää ja ymmärtää vain koulussa toimivat.
Toimintakulttuuriamme on vaikea kuvailla sanoilla, jotka todella merkitsevät meille jotain. Olen kysellyt kyllästymiseen asti itseltäni ja muilta opettajilta, mitä he tekevät oppitunneilla, miten ja miksi. Järjestimme koulussa jopa suuren opetuskyselyn saadaksemme tämän selville. Osoittautui, etteivät postilaatikkoon ennen joululomaa pudotetut kyselytutkimukset olleet suuri menestys. Sähköposteilla en saanut vastauksia myöskään. Uteliaisuus ja hämmästely on kuitenkin myös keino oppia uutta. Olen siis yrittänyt jalkautua ja tuppautua mukaan sinne missä tapahtuu. Olen pysähdellyt koulun käytävillä, opettajanhuoneessa ja kesken oppituntieni. Yrittänyt kysellä, kuunnella ja katsella mitä täällä ihan oikeasti tapahtuu.
Mistä siis puhumme, kun puhumme Helsingin aikuislukiosta? Mitä sanoja käytämme ja mitä sanoilla yritämme tavoittaa? Jos todella tiivistäisimme sen, mitä teemme, voisimme sanoa, että kurssitamme aikuisia. Mutta siinä jossain kurssitarjottimen, kurssisisältöjen, kurssisuunnitelmien ja kurssikokeiden välissä olemme myös tekemisissä ihmisten kanssa. Ja opetustyössä tärkeintä kuitenkin on se, miten kohtaamme toiset ihmiset. Kouluahan ei tarvita, jos kaiken voi oppia ilman ihmiskontaktia.
Vähitellen Helsingin aikuislukion toimintakulttuuri näyttäytyi minulle seuraavanlaisena:
1. Uskomme siihen, että kaikki oppivat.
Opiskelijoiden taustojen ja elämäntilanteiden moninaisuus edellyttää opetuksessa joustavuutta sekä yksilöllistä opintojen ohjausta. Toisilla opiskelijoilla on enemmän koulukokemuksia ja toisilla niitä ei ole juuri ollenkaan. Opiskelijoilla on myös erilaisia tapoja ja tyylejä opiskella. Kaikki oppivat omassa tahdissaan ja jokainen oppimiskokemus on arvokas.
2. Meillä saa näyttää tunteita ja olla eri mieltä.
Oppimisen edellytyksenä on turvallinen oppimisympäristö. Oppiminen herättää tunteita ja tunteiden näyttäminen ja tunteista puhuminen on sallittua ja siihen kannustetaan. Kenenkään ei tarvitse pelätä opettajaa tai luokkahuoneeseen menemistä. Helsingin aikuislukiossa on myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Kouluyhteisössä kannustetaan rohkeasti kokeilemaan ja epäonnistumisetkin ovat tärkeitä kokemuksia.
3. Yhdessä opimme enemmän.
Yhdessä tekeminen ja osaamisen jakaminen on tärkeä lähtökohta kaikelle kehittämiselle. Yhdessä olemme oppiva yhteisö. Yhteistyössä ja yhdessä opettaen opettajat arvioivat ja tutkivat omaa opettajuuttaan. Yhdessä tekemällä kaikki jaksavat paremmin.
4. Itsensä voittaminen ja kasvu on tärkeämpää kuin kilpailu ja suorituskeskeisyys.
Helsingin aikuislukiossa oppiminen on iloinen asia. Opiskelu ei saa olla pakkotahtista hyvien numeroiden jahtaamista tai vertailua ja kilpailua muita opiskelijoita vastaan. Opettajan jatkuva positiivinen palaute pienistäkin onnistumisista vahvistaa opiskelijan käsitystä itsestään oppijana ja opiskelijan opinnoissa eteenpäin pääseminen on kaikkien yhteinen päämäärä.
5. Olemme hyvää tekevä koulu.
Hyvää tekevä koulu hyväksyy erilaisuuden. Hyvä olo tulee siitä, että saa olla sellainen kuin on. Emme arvota tai arvioi sitä millaisia luontaisesti olemme. Meille arvokkainta on hyvä oppiminen ja opetus.
Löysin siis sanoja, joilla kuvailla meitä peruskoulun opetussuunnitelmassa. Mutta ne ovat minun sanojani, ja joku muu ehkä kuvailisi kouluamme toisilla sanoilla. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niin sanotaan. No, sehän on vain sanonta,ei sillä mitään varsinaisesti tarkoiteta. Mutta laitanpa nuo kiinnostavat sanat vielä uudestaan tähän: rakas ja lapsi. Ja nyt jo mietin, olenko taas sekoittamassa sanoja ja asioita keskenään. Eihän aikuisten kohdalla puhuta lapsista eikä työn ja opiskelun kohdalla rakkaudesta? Hämmentäviä ja hämäriä sanoja väärissä yhteyksissä, mitä niillä edes tarkoitetaan. Luulenpa, että tästä pitää puhua lisää koulussamme.
Katri Kotilainen
Helsingin aikuislukion virka-apulaisrehtori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti